User Profile

Required reading for anyone exchanging labor for wages.

I found the book quite sharp and still thought-provoking for something written a century ago. Its message is relevant as ever, as we're plunged into the dystopia of corporatism and decay by those at the top exploiting the labor force. It is radical and revolutionary and I would heartily recommend it for anyone interested in the actual meaning and nature of work and its dynamics and how societies organize and form around both labor and culture.

Ihan kiinnostava asetelma: myöhäiskeskiaikaiset käymättömät korpimaat Savon ja Karjalan rajalla, ja suomalaisen muinaisuskon haltijat, loitsun sun muut ovat totta. Ilokseenhan tätä luki. Mutta ihan suosikikseni tämä ei noussut. Kirjassa ei ole oikein vahvaa pääjuonta, vaan päähenkilöinä vuorottelevat kolme saman perheen nuorukaista vain suksivat sidequestista toiseen. Tällainen nopeasti ratkeavasta ongelmasta toiseen hyppiminen on vähän puuduttavaa luettavaa. Ja paitsi että päähenkilöt ovat nuoria, myös koko kirjan ote on aika nuortenkirjamainen, missä ei sinänsä ole mitään vikaa mutta se ei ole sitä mistä minä tykkään. Muutenkin tuntuu, että kirjaa on kirjoitettu vähän kansanperinteen tarkistuslista kädessä. Mutta noin muuten tämä kyllä herättää muinaiset järviseudut mukavasti eloon.

Selkeästi enemmän tietokirja kuin kaunokirja. Mukana olevat tarinat on suomennettu enemmän dokumentaarisen tarkkuuden kuin kaunokirjallisen vetävyyden näkökulmasta, ja kutakin tarinaa edeltää joskus pitkäkin selittävä johdanto. Niinpä tätä ei oikein voi lukea kauhun tunteita tavoitellakseen.

@otustin Joo, on siinä sekin. Kuriositeettina mainittakoon, että olen itse ostanut vain yhden Heikkisen romaanin, ja sekin oli tarjouspöydästä, loput ovat löytyneet kirjaston vaihtohyllystä. Runsas vaihtohyllyesiintyvyyskin kertoo, että vähän kevyemmästä viihteestä kyse.

@otustin Joo. Näissä on periaatteessa myös yhteiskunnallista kommentaaria, mutta mikään siinä kommentaarissa ei ole loppuunkulunutta.

Mäjäytetään Kummisetä ja Sons of Anarchy yhteen, siirretään tapahtumat Utsjoelle eikä jätetä yhtäkään kummankaan genren kliseetä käyttämättä. Ei sillä, vetävästi kirjoitettu, muttei tosiaan mitään korkeakulttuuria. Erikoiskiitos kuitenkin siitä, miten miesten välinen veljellinen fyysinen läheisyys näytetään myönteisessä valossa (paitsi tietenkin jos sillä nahan narinalla yritettiin jotenkin pahat mielessä viitata Tom of Finlandiin).