Luen toisinaan kirjoja. Mielipiteet omia.
This link opens in a pop-up window
Hamsterit on huovismaista huumoria parhaimmillaan: lämmin ja sydämellinen tarina, josta ei hirtehistä satiiriakaan puutu. Jo …
Kun kerran on Aleksis Kiven päivä, niin poimitaas yksi Aleksis Kivi -palkinnon voittaneen kirjailijan teos luettavaksi.
On Suurten Muinaisten aika on kosmoksen paras (anti-)vaalikirja, jossa paljastetaan Paavo Väyrysen yhteydet Shub-Niggurathiin ja …
Content warning Paavo Väyrynen
Suomen politiikassa Paavo Väyrynen on käsite. Ikuisesti vallanhaluinen ja lannistumaton, hän pomppaa median valokeilaan aina omien poliittisten siirtojen myötä, oli se sitten Keskustapuolueen tai perustamiensa pikkupuolueiden kautta. Idänkaupan ikuisena puolestapuhujana hän herättääkin suuria intohimoja kuolevaisten keskuudessa.
Paavon persoonan ympärillä pyöriikin tämä nopeasti kyhätty Cthulhu-antologia, jossa pieni kotimainen piiri Lovecraftiin perehtyneitä kirjoittajia visioi Väyrysen ja Suurten muinaisten välistä epäpyhää liittoa. Kieli poskella on kynäilty näitä lyhäreitä, ja niiden onnistumisten taso heittelehtii suuresti. Minulle selvät kohokohdat antologiassa olivat Vesa Sisätön kirjoittama Paavo Väyrysen Ääni, joka on oivallinen Erich Zannin musiikki -novellin parodia, ja Niko Aslak Peltosen onnistunut poliittisen trillerin ja kauhun yhdistelmä Varjo Väyrysen yllä.
Tämä Väyrysen vuoden 2024 presidenttikisaan ilmoittautumisen myötä julkaistu täydennetty kolmas painos sisälsi sitä edellisen Väyrysen presidenttivaaliin osallistumisen aikana julkaistun painoksen kahden lisänovellin lisäksi kokonaan uuden tarinan. Lisätarinat vastaavat tosin aikalailla antologian muuta antia, jotka ovat nopeasti kyhättyjä lovecraft-pastisseja joihin on vaan lätkäisty Väyrynen.
Miten sitten suositella tätä? Suureksi kauhukseni nuoriso ei tunne Väyrystä, enkä usko tämän "antivaalikirjan" toimivan heidän valistamisessa. Kyseessä on kuitenkin sen ajan Lovecraft-piirien sisäpiirivitsi, ja jos kyseinen kirjallisuus on ennestään tuntematon, ei tämä auta kuin antamaan sinulle hullun leiman. On siten turvauduttava radikaaleimpiin ratkaisuihin – vielä kun on aikaa.
On Suurten Muinaisten aika on kosmoksen paras (anti-)vaalikirja, jossa paljastetaan Paavo Väyrysen yhteydet Shub-Niggurathiin ja …
Tästä pienestä Suomen Lovecraft-piirien kulttiklassikosta on näemmä tullut uusi painos uudella tarinalla, ja vielä presidenttikisan kynnyksellä. Aika lukea ja kohdata totuus Väyrysestä. Iä iä Väykkä fhtang!
Nainen on löytänyt elämänsä tarkoituksen lähikaupasta. Onko hänen luovuttava siitä? Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei …
Viimeaikoina lähikauppojen hyllyjen täyttäjillä ja myyjillä on ollut tapana tervehtiä asiakkaitaan. En muista, ovatko he aina tehneet niin, mutta jostain syystä olen alkanut huomioimaan kyseistä tapaa. Tervehtivätkö he omana itsenään, vai osana edustamaansa yhtiötä, jonka univormua pitävät yllään työajalla? Mikä heissä tervehtii minua? Kysymykset nousivat hyvin esiin tässä teoksessa, etenkin Keikon tavasta suhtautua työstään kuin nunnaluostarissa. Hänen tavastaan nähdä työ tapana olla yhteydessä ihmisyyteensä on hyvin yhteneväinen yleismaailmallisesti, samalla yhteiskunnallinen näkökulma tulee ihmisten tavasta arvottaa eri ihmisiä työnsä perusteella, kuten osa-aikaisena myyjänä toimiva Keiko saa tuta lähipiiriltään. Mikä lopulta sitten painaa enemmän, oman itsensä toteuttaminen (vaikkakin omaksumalla yhtiön ylipirteän työntekijäideaalin) vaiko yhteiskunnallisten odotusten täyttäminen? Kirjaa mainostetaan "riemastuttavan hauskana", mutta siinä on myös tummasävyinen alavire, joka ponnahtaa esiin häiriintyneillä ajatuksenjuoksuilla ja toisinaan happamine kommentteineen vallitsevasta yhteiskunnasta. Sopiiko lopulta komediaksi lokerointi tähän? Kirjassa kuitenkin viljellään myös perustavanlaatuisia kysymyksiä identiteetistä, käsityksestä onnesta ja heteronormatiivisuudesta. Tietämättä sen paremmin alkuperäisteoksen identiteetistä, lokalisoinnissa luultavasti tehtiin joitain …
Viimeaikoina lähikauppojen hyllyjen täyttäjillä ja myyjillä on ollut tapana tervehtiä asiakkaitaan. En muista, ovatko he aina tehneet niin, mutta jostain syystä olen alkanut huomioimaan kyseistä tapaa. Tervehtivätkö he omana itsenään, vai osana edustamaansa yhtiötä, jonka univormua pitävät yllään työajalla? Mikä heissä tervehtii minua? Kysymykset nousivat hyvin esiin tässä teoksessa, etenkin Keikon tavasta suhtautua työstään kuin nunnaluostarissa. Hänen tavastaan nähdä työ tapana olla yhteydessä ihmisyyteensä on hyvin yhteneväinen yleismaailmallisesti, samalla yhteiskunnallinen näkökulma tulee ihmisten tavasta arvottaa eri ihmisiä työnsä perusteella, kuten osa-aikaisena myyjänä toimiva Keiko saa tuta lähipiiriltään. Mikä lopulta sitten painaa enemmän, oman itsensä toteuttaminen (vaikkakin omaksumalla yhtiön ylipirteän työntekijäideaalin) vaiko yhteiskunnallisten odotusten täyttäminen? Kirjaa mainostetaan "riemastuttavan hauskana", mutta siinä on myös tummasävyinen alavire, joka ponnahtaa esiin häiriintyneillä ajatuksenjuoksuilla ja toisinaan happamine kommentteineen vallitsevasta yhteiskunnasta. Sopiiko lopulta komediaksi lokerointi tähän? Kirjassa kuitenkin viljellään myös perustavanlaatuisia kysymyksiä identiteetistä, käsityksestä onnesta ja heteronormatiivisuudesta. Tietämättä sen paremmin alkuperäisteoksen identiteetistä, lokalisoinnissa luultavasti tehtiin joitain muutoksia kohdeyleisön suhteen. Mutta mitä siitä! Tällaisessa muodossakin kirja toimi, kuin makeishyllyyn tullut uusi suklaatuote.
Taru Sormusten herrasta ilmestyy upeana, J. R. R. Tolkienin itse kuvittamana laitoksena, jonka suomentaja Kersti …
Tämähän on kunnon möhkäle kaikkine liitteineen! Voidaan jo kutsua kyseisen kirjasarjan suomennoksen kaikkien aikojen painokseksi.
Nainen on löytänyt elämänsä tarkoituksen lähikaupasta. Onko hänen luovuttava siitä? Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei …
Konbini on elämä, konbini on tie.
Nainen on löytänyt elämänsä tarkoituksen lähikaupasta. Onko hänen luovuttava siitä? Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei …
En ihan odottanut kohtaavani fenomenologista toiminnan teoriaa sivuavaa mietiskelyä, mutta toisaalta päähenkilö on yliopistonsa käynyt. Aika nopealukuista tekstiä, luultavasti tulee luetuksi parissa päivässä.
Nainen on löytänyt elämänsä tarkoituksen lähikaupasta. Onko hänen luovuttava siitä? Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei …
Sain vinkin tästä kirjasta, joten poimin kirjastosta kopion. Takakannen mukaan romaani on päähenkilön lailla "vähän omituinen ja ennen kaikkea rakastettava", eli luvassa lienee satiirista kuvaa yhteiskunnasta? Kirja ainakin haali julkaisuvuonna suurin piirtein valtaosan Japanin kirjallisuuspalkinnoista, joten odotukset ovat keskirimaa korkeammalla. Mistään tiiliskivestä ei ole kysymys, joten katsotaan jos viikossa saan sen läpi koluttua.
Osamu Dazai: Ei enää ihminen (Hardcover, Finnish language, 1969, Weilin+Göös)
Osamu Dazai (1909–1948) ehti kirjoittaa vain muutamia novellikokoelmia sekä romaanit 'Ei enää ihminen' (1937) ja 'Laskeva aurinko' (1947), mutta nämä …
Maailmassa on kirjoitettu paljon hyviä kauhutarinoita. Markku Sadelehto on alkanut toimittaa antologiasarjaa, johon on koottu …
Valikoima tarinoita enemmän tai vähemmän kuuluisilta kauhukirjailijoilta. Aika rautaisa annos, vaikka jotkut ovatkin vanhahtavia käänteiltään – mutta se tekeekin niistä vain sympaattisempia. Tosin jotkut hahmojen profiloinneista ovat vähemmän sellaisia, mutta selittävänä osana voidaan lukea miltei sadan vuoden ajanjakso alkuperäisistä julkaisuista.
Etäisessä tulevaisuudessa, aikojen lopussa, kukoistaa Viriconium, Pastellikaupunki, maan viimeisen kulttuurin keskus, jota nuori kuningatar Jane, …
Ihan mukavan kevyt sekoitus tieteisfiktiota ja keskiajan fantasiaa. Kirjoituksesta aistii nuoren miehen seikkailuhenkeä, vaikka jotkut juonenkäänteistä olivat toisinaan liiankin sopivia. Tämä ei tosiaankaan ole mitään kovaa sci-fiä, mutta mitä siitä! Viihdyttävä seikkailutarina, ehkä tulee poimittua myöhemmät jatko-osat jos koskaan törmään jossain.