Reviews and Comments

Girls is a story about small town fighting against alien invaders and each others, as the invaders are hostile towards only half of the population. I liked the concept of the story and the artwork. However, I did not get inside the heads of the characters well enough to understand why they acted in dramatic and often stupid manner at times.

I like the genre of survival horror and Girls falls into that category. I usually also like it when story is told in a manner that allows reader to watch what is happening to group of people in difficult situations. However, Girls was quite a long read and got often repetitive. The characters were bland and none of them were interesting enough to wonder what happens to them. The comic also had somewhat twisted gender descriptions. Even though the writers obviously aimed at describing how women and men would act in difficult situations, I do not think that he managed to do this well.

Erinomainen kokoelma Silfverbergin Nyt-liitteeseen kirjoittamista kolumneista laajennettuja tekstejä. Luonto pakastimsessa sisältää tekstejä siitä, miltä maailma näyttää nuoren, keskiluokkaan kuuluvan luovan työn tekijän näkökulmasta. Suomalainen yhteiskunta, ja varsinkin yhteiskunnallinen keskustelu, ovat usein tekstien keskiössä ja niitä tarkastellaan kirjassa kuudesta eri teemasta (eläin, ihminen, koti, nainen, työ, jumala, kuolema).

Varsinkin kirjan kaksi ensimmäistä osaa, eläin ja ihminen, puhuttelivat minua vahvasti. Useat tekstit ottivat lähtökohdakseen ajatuksen, jonka kanssa koin olevani samaa mieltä. Tämän jälkeen Silfverberg lempeästi ja armottomasti kerta toisensa jälkeen osoitti, kuinka länsimaalaisina, hyvinvoivina, keskiluokkaan kuuluvina (heteromiehinä) meidän täytyisi tehdä enemmän ja että me itse asiassa tiedämme tämän. Kirjoittaja totesi syyllistämisen olevan pahimpia asioita, mitä suomalaisessa keskustelussa voi tehdä, ja kritisoi tätä näkökulmaa vahvasti. Esimerkiksi:

"Mutta mikä tässä muka on ongelmana? Miksi valkoisia heteromiehiä ei saisi syyllistää? Jos ei heitä, niin ketä täällä sitten oikein saa? Ikään kuin syyllisyys olisi jokin tappava tauti eikä aivan terve reaktio maailman tilaan."

Myös koti, nainen ja työ -osiot olivat erinomaisia kokonaisuuksia, mutta ne eivät samalla tavalla ravistelleet minua tarkastelemaan omaa elämääni. Jumala ja kuolema olivat kirjan heikoimmat osat ja tiputtivat viidennen tähden tästä arviosta.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, varsinkin jos Silfverbergin Mitä ajattelin tänään -kolumneja on ollut ikävä niiden päätyttyä.

An exellent book about the importance of teaching about science in addition to teaching science at school. Hodson presents strong arguments about how traditional view on science offered by textbooks and media is not only inaccurate, but also harming students' interest in science and their ability to became scientifically literate and active citizens.

Towards Scientific Literacy presents briefly academic discussion on philosophy, sociology and history of science on a level suitable for science teachers and science teacher educators not familiar with these fields. It also provides some suggestions on how to change science education in a way that allows students to learn about how science works and what role could scientific knowledge have in their lives as active citizens.

Innostuin kirjasta kovasti, sillä alun kuvaus suomalaisesta sairaanhoitajasta outojen tapahtumien keskellä herätti välittömästi mielenkiintoni. Kirjan myöhemmät tyylilajinmuutokset, Da Vinci koodi -henkisen seikkailupätkän kautta tarinankerronnan analyysiin, eivät kuitenkaan minua niin paljon kiehtoneet. Tyylilajinmuutokset myös rikkoivat alun kutkuttavan hyytävän tunnelman, ja vaikeuittivat tarinan henkilöihin samaistumista.

Innostuin kovasti huomatessani kirjan olevan nykysuomeen sijoittuva Cthulhu-mythoksesta ammentava kertomus. Cthulhu-mytologia on lähtökohtaisesti oman aikansa tuotos, ja olen usein miettinyt miten vaikeaa sitä olisi hyödyntää nykysuomeen sijoittuvassa tarinassa. Jääskeläinen onnistui kuitenkin tässä hyvin, ja kirjan ensimmäisen osan kuvaus sateisesta Suomesta, jossa arkisen pinnan alta jatkuvasti pyrkii esiin jotain ikiaikaista ja pahaa, vangitsi minut täysin.

Ehkä alun ja maailmanluonnin vahvuus sitten pilasivat kirjan toisen ja kolmannen osan. Olisin halunnut jatkaa maailman kokemista Judithin silmien kautta, mutta kirjailija päätiikin esitellä minulle miten oli maailmansa rakentanut ja miettinyt. Roolipelaajana mieleeni tuli pelinjohtaja, jonka ylpeänä luomastaan maailmasta halusi avata pelaajille sen taustatarinaa, rikkoen samalla illuusion elävästä ja kokonaisesta maailmasta

Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen, sillä siinä tuodaan vanha kauhugenre nykypäivän Suomeen onnistuneesti - suoritus jota en pitänyt mahdollisena. Ehkä myöskään muita lukijoita ei niin häiritse kirjan tyylilajin muutokset, jos he eivät ole minun tavoin ihastuineita juuri siihen genreen jolla kirja aloitettiin.