Reviews and Comments

Nyt on Porvoon kaupungin historian kaikki neljä osaa eli viisi nidettä luettu. Tämä kolmososan jälkipuolisko oli alkupuoliskoa jotenkin jämäkämmän oloinen. Hiukan miinusta kuitenkin siitä, että kirjoittaja ei ole mitenkään pyrkinyt peittelemään porvarillisia asenteitaan. Mutta kaipa se Porvoon kaltaisen kaupungin kohdalla on jopa ihan odotettavaa!

Taiten tehty kokoelma sivun mittaista proosaa. Vaikka osa tarinoista jäi hämäräksi tai tuskin kosketti, monet nostattivat kylmiä väreitä. Kokoelman ehdoton helmi on Klassinen sivistys.

Kirjassa on ihanan kaihoisa ja jotenkin unenomaisen maaginen tunnelma, mutta tarina jäi minun makuuni sen verran hajanaiseksi, että lukukokemus ei noussut keskinkertaista ylemmäs. Etenkin viimeisellä kolmanneksella mukaan tulleiden parin sivuhenkilön rooli jäi vähän epäselväksi.

Bikes in Space -sarjan antologia, joka tällä kertaa keskittyi jo nimestään alkaen synkkään tulevaisuuteen. Zombit joko sellaisenaan tai metaforana eivät yleensä ole minua hirveästi kiinnostava elementti, eikä toisaalta tässäkään kokoelmassa mikään novelli mielestäni noussut helmenä esiin. Fillarismin perusasetelma pysyy samana: pyörät hyvä, autot paha. Jonkinlainen moniulotteisuuden puute tätä sarjaa tuntuu vaivaavan.

Ohhoh, ohhoh! Nelososan kohdalla mietin, että sarja on harmillisesti jäänyt junnaamaan. Vitososa kuitenkin päättyi herkulliseen cliffhangeriin, ja nyt kutosessa kierrokset vain nousevat ja iso kuvio alkaa paljastua tosi isosti. Hyviä käänteitä.

Tästä konseptista tykkäsin. Kirjoittajilla on ollut yhteinen myyttinen lähtökohta, josta jokainen on saanut kehittää omanlaisensa version. Novelli toisensa perään kuvataan, millaisia kauheuksia Stepanin koodeksiksi kutsuttu opus saa aikaan, ja sen sijaan, että tarinat ajautuisivat keskenään ristiriitaan, ne ennemmin täydentävät samaa kuvaa ylivoimaisesta vihollisesta: koodeksi muuntautuu ja kopioituu aina uudella tavalla ja saa pauloihinsa langenneen ihmisen näkemään koodeksin juuri sellaisena kuin tälle ihmiselle on sopivinta. Tämä runsas vaihtelu myös takaa sen, että kyllästyminen pysyy loitolla, vaikka lukee koko antologian putkeen.

Kirja, jonka maailmaan minun oli jossain määrin vaikea eläytyä, koska päähenkilöiden elämä on sen verran kaukana omastani. Mutta se ei estänyt kirjaa herättämästä tunteita, sillä kipeitä aiheita tässä riittää ja ne on kuvattu riittävän karusti niin, että lukiessa tulee inho pintaan. Intensiivisyys kasvoi loppua kohti, ja mukavaa oli, että asiat ratkesivat sopivaan pisteeseen eivätkä jääneet liikaa auki.

Kerronta oli välillä häiritsevän etäännyttävää, kun minämuotoiset päähenkilöt kuvasivat päänsisäisiä liikkeitään analyyttisesti, tekniseltä kalskahtavin termein tai torjumiaan asioita esittelemällä (jolloin torjunta ikään kuin kumoutui).

Niin niistä kipeistä asioista voisi varoittaa, että muut lukemista harkitsevat tietävät, mihin ryhtyä (tämä toisaalta myös vähän SPOILAA, joten hillitse itsesi ja lopeta lukeminen tasan tähän, jos et halua spoilaantua): raiskaus, syömishäiriö, runsaasti erilaisia päihteitä, väkivaltaa, insestiä.

Nopeasti lukaistava kirja, joka koostuu kissoihin liittyvistä hajahuomioista ja pohdinnoista. Toisaalta kirjassa on jonkinlainen kaari ja tapahtumat liittyvät toisiinsa, toisaalta siinä poukkoillaan tajunnanvirtamaisesti minne sattuu. Vähän hassu kokonaisuus. Nykypäivänä tämänlaatuista tavaraa saa lukea kirjailijoiden somepäivityksistä, ja kissateemansa vuoksi opuksesta tulivat paikoin mieleen Pasi I. Jääskeläisen twitterpohdinnat.

Kaunistelematon ja tiivis aikuistumiskertomus Yhdysvaltain takapajulasta 1950-luvulta. Ongelmat ja ratkaisut niihin ovat niitä samoja, joita 1950-luvun Yhdysvaltain kuvauksissa on totuttu näkemään, mutta Spanbauer nostaa selittelemättömään tyyliin esiin yksityiskohtia, jotka vievät tämän tarinan ihon alle.

Lintunen on jälleen onnistunut kyhäämään järisyttävän osuvan luotauksen järkkyneiden ihmismielten syvyyksiin. Järisyttävää on myös huomata, että kirjassa kuvatun kaltaiset vihajärjestöt ovat tosimaailmassa kehittyneet kirjan ilmestymisen jälkeisinä vuosina hälyttävän vahvoiksi.

Sen lisäksi, että kirja tarjoilee elävän kuvauksen ääriliikkeen kynsiin joutuvan onnettoman nuoren ihmisen sielunelämästä ja rinnastaa onnistuneesti uskonnollisen ja poliittisen lahkolaisuuden, löytyy etenkin rajan taakse suuntautuvan lähetysretkueen matkaselostuksesta ihastuttavan hersyvää huumoria (mikä on toki henkilökohtainen mieltymys — sen kaltainen uskonnollinen rienaus on jostain syystä lähellä sydäntäni).

Tämän mukaansa tempaavan ja korkeatasoisen lukuelämyksen innoittamana en voi kuin hämmästellä, miksi tämän kirjan keskimääräinen Goodreads-arvosana on näin huono. Moitteen sanaa tästä teoksesta ei nimittäin löydy.

Jotenkin unenomainen kuvaus siitä, kuinka kaksi mahdollisesti eteläaasialaista nuorta aikuista pakenee sisällissodan keskeltä länteen, elää yhdessä pakolaisleirien ja tilapäismajoitusten niukoissa oloissa ja lopulta erkanee toisistaan, kun elämä uudessa ympäristössä tuntuu vakaammalta. Ja unenomaisella tarkoitan sitä, että siirtymät paikasta toiseen kuvataan maagisina matkoina mustien oviaukkojen läpi eikä koskaan voi tietää, kuinka täsmällisesti nimeltä mainittuja todellisia paikkoja on kuvattu ja kuinka paljon mielikuvitukselle on annettu tilaa. Sinne tänne on ripoteltu irrallisia kuvauksia ihmisistä eri puolilla maailmaa, milloin länsimaissa ja milloin siellä rajojen huonommilla puolilla, mutta aina on läsnä eri ihmisten kohtaaminen.

Yleismaailmallisuuden, todellisuudesta irrallisen mutta todellisuutta silti tarkasti kuvaavan kerronnan ja henkilökuvaston monipuolisuuden vuoksi tätä kirjaa voi hyvällä syyllä kutsua maailmankirjallisuudeksi sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta jos kaipaa juonivetoista ja tiheätunnelmaista kuvausta maailmassa tällä hetkellä vallitsevasta pakolaiskriisistä, sitä ei tästä kirjasta löydy, vaikka jotkin ennakolta lukemani artikkelit vähän siihen suuntaan odotuksiani virittivätkin.

Pohjoiskorealaista kaunokirjallisuutta tulee harvemmin vastaan, joten tämä uutuussuomennos kiinnosti nimenomaan siksi. Kokoelmassa on seitsemän novellia 1990-luvun alkupuolelta, suuren nälänhädän ajalta, joten aivan tuoreesta kirjallisuudesta ei ole kyse. Tiettävästi Pohjois-Korean olot eivät kuitenkaan ole neljännesvuosisadassa suuremmin muuttuneet, joten ehkä tarinat voisivat aivan hyvin tapahtua nykypäivänäkin, tiedä siitä.

Kaikissa novelleissa on tavalla tai toisella teemana todellisen elämän ja virallisen kulissin välinen ristiriita, todellisuuden ja ihanteiden yhteentörmäys, rehellisyyden häviö valheen edessä. Kertomukset vastaavat varsin hyvin sitä käsitystä, joka Pohjois-Korean elämänmenosta lännessä vallitsee muutenkin, joten tarinoiden suurimpana antina on esitellä sellaisia arkielämän yksityiskohtia, jotka yleensä katsotaan tarpeettomiksi mainita. Kaunokirjallisesti novellit pelaavat suhteellisen helposti ymmärrettävillä ja suoraviivaisilla vertauskuvilla, ja raskainta tarinoissa onkin sen esittelemän yhteiskunnallisen elämän sisältö.