User Profile

Olipas vastenmielinen kirja. Keski-ikäinen miestoimihenkilö hullaantuu samassa firmassa työskentelevään naiseen ja on ihan hilkulla hylätä vaimonsa ja lapsensa ja lähteä uuden naisen matkaan, kunnes uutisissa kerrotaan että uusi nainen on päätynyt sarjamurhaajan uhriksi. Miespäähenkilömme havahtuu siitä, että huhhuh olinpas tehdä elämäni virheen, ja ne kaikki murhatut ja raiskatut naiset on tarinassa murhattu ja raiskattu vain, jotta miespäähenkilömme saisi moraalisen opetuksensa. Lisäksi kirjassa on vastenmielinen asenne kissoja ja kissan saalistamia pieniä villieläimiä kohtaan.

Innostuin kirjasta aikoinaan, koska tarjolla oli ysäri- ja irkkinostalgiaa. Ja kyllähän sitä olikin, mutta ratkaisevasti muutaman vuoden minua vanhempien henkilöiden näkökulmasta, joten minulle tämä oli enemmän kaksarinostalgiaa. Eikä toisaalta ihan sitäkään, koska minulle irkki oli irkki eikä se sotkeutunut irl-opiskelijaelämään (mihin opiskelijaelämään lol). Mutta joo, jos lukija on syntynyt joskus seitkytluvun jälkipuoliskolla ja on astetta enemmän tavis eikä tällainen autistinörtti, niin Tenhosta voi löytyä samaistumispintaa. Kirjan tarinahan on siis tosiaan sellainen, että nelikymppisen perheellisen toimittajan avioliitto ajautuu kriisiin ja hän päätyy muistelemaan vanhoja irkki- ja opiskelukavereita ja haaveilemaan uudesta opiskelijaelämästä. Siis hemmetti, näistä lähtökohdista olisin kuvitellut kirjan tuntuvan paljon enemmän samaistuttavalta, mutta en tiedä, ehkä tämä sitten on sen verran kevyellä otteella etenevä tarina, ettei se oikein onnistu koskettamaan lukijaa niin kuin pitäisi, vaan kosketus jää enemmän sellaiseksi kädenlämpöiseksi hipaisuksi.

Frankopanin tavoitteena on käydä läpi koko maailmanhistoria ja vetää siitä johtopäätöksiä ihmisen suhteesta ilmastoon ja luontoon. Kirja tekee sen ja jotenkin ihmeen kautta onnistuukin. Kirja on toki massiivinen, noin 900 sivua, mutta ei sen parissa aika käy pitkäksi. Frankopan on loistava kirjoittaja ja pystyy sitomaan monet asiat toisiinsa kiinnostavasti. Kirjasta käy ilmi etenkin kolonialismin vaikutus kulutusyhteiskuntaan ja kulutuksen ja tuotannon täydelliseen eristämiseen. Orjia tarvittiin rahakasvien tuotantoon, joista koituva hyöty siirrettiin Euroopan ja Pohjois-Amerikan eliiteille ja siten ruokittiin kaikkialle läpitunkevaa kapitalismia. Kirjassa on toki paljon muutakin. Lopussa Frankopan on aika pessimisti tulevaisuuden suhteen.

Irstasta, roisia ja muutoinkin vauhdikasta menoa antiikin Roomassa. Juu, varmasti kulttuurihistoriallisesti tärkeä teos, mutta minua vähän pitkästytti.

Keskenmenon ja sen päälle eron kokenut keskiluokkainen helsinkiläisnainen ajelehtii puoliksi todellisuudesta irrallaan absurdista ja töykeästä kohtaamisesta toiseen. Jotenkin vähän tämmöistä unenomaista tunnelmaa tavoittelin joissakin lukiolaisena naputtelemissani fragmenteissa 90-luvulla. Tämä oli kuitenkin jotenkin nihkeää ja vaivaannuttavaa luettavaa.