User Profile

Raflaavaa lähiökauhua siitä, mitä tapahtuu, kun ylikansallinen sijoitusyhtiö ostaa suomalaislähiön ja alkaa toteuttaa jotakin foucaulttilais-stanfordilaista ihmiskoetta. Ihmiskohtalot ovat toinen toistaan onnettomampia ja alamäki näyttää vääjäämättömältä, mutta mitä hittoa kaiken takana oikein on ja miksi? Kyllä minä tämän parissa viihdyin, tapahtumat ovat yhtä räävittömiä kuin kielenkäyttö ja erinäisiä viittauksia sinne tänne oli mukava tunnistaa. Kuismaa vahvimmillaan!

Pääosin hämmentävällä tavalla viurahtanut kirja, jossa superkuulolla varustettu huippuklovni etsii kaapattuja erityislapsia ympäri Kööpenhaminaa. Koska päähenkilö on klovni, monet juonenkäänteet ovat sekä arvaamattomia että koomisia, ja pääjuonen taustoja ripotellaan sen verran kitsaasti, että suuren osan ajasta saa miettiä, että mihin ihmeeseen tässä oikein ollaan matkalla. Toisaalta kirjaa vaivaa varsin kankea mies- ja naiskuva ja välillä rasismi tuntuu pilkahtelevan, mitkä heikentävät kokonaisvaikutelmaa. Mutta aivonyrjettä kaipaaville ihan kivaa luettavaa.

"Who Is Oakland? Anti-Oppression Activism, the Politics of Safety, and State Cooptation"

Olipas tämä vuonna 1936 julkaistu saksalaisromaani rankkaa luettavaa näin vuoden 2023 Suomessa! Päähenkilönsä, yhä suurempaa menestystä tavoittelevan näyttelijän kautta romaani kuvaa sitä, kuinka natsismi ja fasismi kasvattavat suosiotaan Saksassa, kampeavat itsensä valtaan ja alkavat lopulta teloittaa ihmisryhmää toisensa jälkeen, ja sitä, kuinka eri asemista lähtevät ihmiset suhtautuvat fasismin vaaraan. Tolkuttaja yrittää keskustella rivinatsin kanssa, mutta päätyy lopulta maanpakolaiseksi. Rivinatsi luulee onnen ja autuuden koittavan kun Johtaja lopulta ottaa vallan, mutta saa pettyä karvaasti kun puolue ei teekään sitä mitä lupasi. Ja opportunisti liehittelee milloin ketäkin, kunhan saa olla parrasvaloissa.

I don't care if Monday's blue Tuesday's gray and Wednesday too Thursday I don't care about you It's Friday, I'm in love

Ei pygee. Jätän kesken 70 sivun jälkeen. Justiinsa tämmöistä tiskirättirealismia, jota lukiessa kuolin Disco Elysiumissa. En halua ottaa sitä riskiä oikeasti.

Ronskiotteinen ja kieli poskella kirjoitettu kertomus lapsuudesta ja mieheksi varttumisesta 1960–70-lukujen Tornionjokilaaksossa. Mitään varttumista kokoavampaa juonta kirjassa ei siis ole, vaan anekdootit seuraavat toistaan, välillä liioitellaan oikein reilusti ja välillä mennään puhtaasti mielikuvituksen puolelle. Eniten kirjassa särähtää joissakin luvuissa käytetty rasistinen sanasto, jotenkin käsittämätöntä huomata, että vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen kirjoitustyyli oli vielä ihan tavanomaista (on meinaan tullut muissakin saman aikakauden kirjoissa vastaan).

Kirja alkaa jotenkin tylsänpuoleisesti ja pitkäveteisesti, ja muutaman kerran jo harkitsin, jättäisinkö kesken. Mutta puolivälissä meno paranee melkoisesti, ja loppupuoli on suorastaan riemastuttavan oivaltavaa luettavaa ja henkilökaarti on ilahduttavan kirjavaa. Hiukan kyllä häiritsi vanhanaikaisen rasistisen sanaston käyttö, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon vikaa on alkuteoksessa ja kuinka paljon suomennoksessa — onhan kirjalla jo melkein neljännesvuosisata ikää.