Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Wuthering Heights is an 1847 novel by Emily Brontë, initially published under the pseudonym Ellis …
Olipa tätä tuskallista lukea. Pelkkää sadismia ja käsittämättömiä sosiaalisia käytäntöjä alusta loppuun.
A novel.
Kokoelma pitkän ajan kuluessa kirjoitettuja tarinoita, vanhimmat 1970-luvulta ja uudet tältä vuosituhannelta. Pakinoiksi näitä ehkä eniten voisi luonnehtia, kevyttä kommentointia ajankohtaisiin ilmiöihin Tansaniassa ja maailmalla.
Sophie's World (Norwegian: Sofies verden) is a 1991 novel by Norwegian writer Jostein Gaarder. It …
Hittikirja 30 vuoden takaa, mutta luin tämän nyt ensimmäistä kertaa. En ole ihan varma, miten hyvin kokonaisuus toimii. Suurimman osan ajasta kehyskertomus tuntuu tekemällä tehdyltä, ja filosofiaosuudet puolestaan ovat vähän liian mansplainingia, jonka dialogi toimii huonosti. Mutta jos kaipaa kertausta länsimaisen filosofian pääkohdista, niin tässähän ne ovat kätevästi paketissa. Tosiaan valitettavasti vain länsimaisen filosofian, sillä kirja ei tunnu edes huomaavan eurosentrisyyttään.
Adventures of Huckleberry Finn or as it is known in more recent editions, The Adventures …
Alkuosa oli ihan mukavasti etenevää seikkailukertomusta, ja villin ulkoilmaelämän kuvaus oli paikoin suorastaan kaihoisan lumoavaa. Odotin, että tarina kehittyisi kohti suurta loppua. Mutta mitä vielä. Viimeinen kolmannes oli aivan sietämätöntä nollan tähden kuraa.
Varsin hyvin laadittu elämäkerta mielenkiintoisesta presidentistä ja siinä samalla monipuolinen katsaus Chilen poliittis-taloudelliseen historiaan. Opin paljon uutta, mm. aiemmin hatariksi jääneet käsitykset Allenden politiikasta eivät ole enää niin hataria. Kiinnostavasti Allenden urasta syntyi sellainen yleisvaikutelma, että vaikka hän oli suosittu, hän aina keskusteli jonkun kanssa ja hänen oli helppo muodostaa liittoja vaikka kenen kanssa, hänellä ei loppujen lopuksi ollut pysyviä poliittisia liittolaisia ja viime kädessä hän oli politiikan kentällä yksin.
En nyt tiedä, mitä tämän lukemisesta jäi käteen.
Vauhdikkaasti etenevä hupsuhko satu.
Viihdyttävän sekopäinen tarina näytelmäkirjailijasta, joka joutuu runsaaksi kuukaudeksi lataamoon ja kirjoittaa siellä täysin päättömän näytelmän.
Olipas jotenkin niljakas tarinakokoelma.
Rennolla otteella ja koomisesti kirjoitettuja romanttisia novelleja nuorille 90-luvun alusta. Kirjan henkilöitä ovat mm. Luuttu, Lelu, Karppa, Ranska, Pantse, Sabi, Aapee, Mauri Seiska, Inkkari ja Fyra, ja heidän elämässään tärkeitä ovat rokki, prätkät ja etelän aurinko. Varmaan juuri tämänlaisten kirjojen takia realistisella nuortenkirjallisuudella on, hmmh, maine. Kirjallisuutena kaksi tähteä, minun häröhuumorintajuni kannalta paikoin neljä tähteä.
Kirjan otsikko lupaa paljon, mutta sisältöä on yllättävän vähän. Kirjan perusteella Ruotsin siirtomaavalta oli hyvin vähäpätöistä ja rajoittui vain yhteen mitättömään saareen, ja Suomen osuus tästä siirtomaavallasta oli vielä sitäkin vähäisempää ja rajoittui kouralliseen virkamiehiä, merimiehiä ja sotilaita. Saarella käytiin orjakauppaa ja Ruotsikin toi orjia Afrikasta, mutta volyymit olivat muihin Euroopan suurvaltoihin verrattuna häviävän pieniä.
Asiasisältö olisi siis mahtunut paljon tiiviimpäänkin kirjaan, tai vaihtoehtoisesti sitä olisi tässä sivumäärässä voinut käsitellä paljon syvemmällä tasolla kuin nyt käsiteltiin. Esipuheen mukaan tekijät halusivat tehdä dokumenttielokuvan, mutta rahoitussyistä syntyikin kirja. Se selittänee kerronnan laveuden ja toisteisuuden.
Kuubaa temaattisesti esittelevä tietokirja. Kaikenkattavan maaesittelyn sijaan kirjoittaja on valinnut seitsemän teemaa, joiden jokaisen kehityskulku aina siirtomaa-ajasta nykypäivään asti valottaa maata ja siellä vallitsevia oloja kokonaisvaltaisesti: luonto, politiikka, väestö, sokeri, matkailu, uskonnot ja koulutus. Kirja onnistuu tehtävässään hyvin: kuubalaiseen poliittiseen järjestelmään ei suhtauduta kritiikittömästi, mutta toisaalta kirjassa esitellään paljon sellaisia teemoja ja näkökulmia, joita länsimielisessä mediassa ei useinkaan huomata kertoa, ja lukijana tuntee pääsevänsä näkemään maan sellaisena kuin ihmiset sen arjen tasolla kohtaavat. Tästä on hyvä jatkaa Kuubaa syvällisemmin esitteleviin teoksiin ja aineistoihin.
Antologia novelleja, joiden yhdistävät tekijät on mainittu jo kirjan alaotsikossa. Novelleja on kaiken sorttisia korkeafantsusta avaruusskifiin ja hyperrealismiin, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi antologiasta jäänee kuitenkin tietynlainen lämminhenkisyys. Omia suosikkejani ovat Monique Cuillerierin The Sound of Home, Phil Cowhigin Wyvern ja J. Rohrin Slow Burn, Steady Flame.
Antologiassa on myös oma novellini, minkä vuoksi pidättäydyn tähdittämästä. 1800-luvulle sijoittuva Beasts of Bataranam ei ole lämminhenkinen, ei skifiä eikä fantsua, mutta siinä nuoret karanneet orjat näyttävät plantaasinomistajalle, mistä kana pissii.
Kirja, jossa tarkastellaan tiedeyhteisön käsityksiä siitä, milloin ja miten ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan. Tämä olikin journalistisempi kuin alun perin odotin. Asioita ei siis esitellä systemaattisesti (populaaristetun) tietoteoksen tavoin, vaan kirjoittaja on rakentanut narratiivin omasta selvitystyöstään. Esihistoriaa koskevien tietojen ja käsitysten lisäksi kirjassa esitellään huomattavan paljon aiheeseen liittyviä tutkijoita ja heidän välisiään henkilöriitoja sekä tietenkin poliittisesti tulenarkaan aiheeseen liittyvää poliittista vääntöä. Luin tätä kyllä ihan mielelläni, koska janosin nimenomaan sitä esihistoriaa koskevaa tietoa ja tiedonmuruja oli ripoteltu pitkin matkaa niin, että aina oli luettava eteenpäin ja eteenpäin, jotta saisi paremman käsityksen asiasta. Mutta lopulta monet asiat jäivät melko pinnallisen esittelyn tasolle, eikä kirjoittajalla ole esittää mitään yhteenvedon kaltaista kokonaiskäsitystä.
Mutta sitten se tietopuoli. Lähtökohtana on se perinteinen uskomus, että ihminen saapui Amerikkaan ensimmäisen kerran kävelemällä Beringin kannaksen yli joskus 10–15 tuhatta vuotta sitten, kun kannas oli kuivaa maata. Kirjan tietojen perusteella tässä teoriassa on se ongelma, ettei se perustu mihinkään havaittuihin …
Kirja, jossa tarkastellaan tiedeyhteisön käsityksiä siitä, milloin ja miten ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan. Tämä olikin journalistisempi kuin alun perin odotin. Asioita ei siis esitellä systemaattisesti (populaaristetun) tietoteoksen tavoin, vaan kirjoittaja on rakentanut narratiivin omasta selvitystyöstään. Esihistoriaa koskevien tietojen ja käsitysten lisäksi kirjassa esitellään huomattavan paljon aiheeseen liittyviä tutkijoita ja heidän välisiään henkilöriitoja sekä tietenkin poliittisesti tulenarkaan aiheeseen liittyvää poliittista vääntöä. Luin tätä kyllä ihan mielelläni, koska janosin nimenomaan sitä esihistoriaa koskevaa tietoa ja tiedonmuruja oli ripoteltu pitkin matkaa niin, että aina oli luettava eteenpäin ja eteenpäin, jotta saisi paremman käsityksen asiasta. Mutta lopulta monet asiat jäivät melko pinnallisen esittelyn tasolle, eikä kirjoittajalla ole esittää mitään yhteenvedon kaltaista kokonaiskäsitystä.
Mutta sitten se tietopuoli. Lähtökohtana on se perinteinen uskomus, että ihminen saapui Amerikkaan ensimmäisen kerran kävelemällä Beringin kannaksen yli joskus 10–15 tuhatta vuotta sitten, kun kannas oli kuivaa maata. Kirjan tietojen perusteella tässä teoriassa on se ongelma, ettei se perustu mihinkään havaittuihin faktoihin vaan on muodostunut aksioomaksi ennen kuin asiaa on edes tutkittu, ja nyttemmin uudemmat tutkimustulokset puhuvat ennemminkin tätä teoriaa vastaan. Arkeologiset todisteet ovat hajanaisia ja viittaavat toisaalta myös Beringin ylittämiseen 30–50 tuhatta vuotta sitten, Tyynenmeren ylittämiseen veneellä Australiasta/Polynesiasta Etelä-Amerikkaan tai Atlantin ylittämiseen veneellä Afrikasta Brasiliaan tai Euroopasta Kanadan itärannikolle. Suurin osa merkeistä viittaa siihen, että Etelä-Amerikka asutettiin ensin ja Pohjois-Amerikka asutettiin etelästä käsin.
Vaan tähän kirjan tietopuolinen anti sitten loppuukin, ja lähinnä jää kutkuttamaan, että mitä asiasta nyt sitten todellisuudessa tiedetään ja mitä vain luullaan tiedettävän. Toisaalta kirja on jo melkein 20 vuotta vanha, joten aiheesta saattaa olla jo uudempaakin tietoa tarjolla. Joka tapauksessa edessä taitaa olla jonkin vähän systemaattisemman ja tuoreemman tietoteoksen etsiminen aiheesta.
Tämä on oikein hyvä! Kuten nimi kertoo, tässä opastetaan vertailujen ja rinnastusten avulla lukemaan kaikkia romaanisia kieliä, kunhan vain osaa yhtä romaanista kieltä suhteellisen hyvin. Kirjan esimerkkitekstit ovat vaikeustasoltaan rohkaisevia ja muuttuvat kirjan edetessä haastavammiksi, joten lukijana tulee tosiaan tunne, että kappas, tämähän sujuu. (Todellisen tulikokeen saan sitten, kun rupean lukemaan jotakin romaania kielellä, jota en ole tämän enempää opiskellut.) Kirja on toisaalta kyllä paikoin aika tanakkaa luettavaa, koska luettelojakin on paljon, mutta ne toiminevat hakuteoksen tavoin sitten, kun laajentaa lukurepertuaariaan kirjan tekstien ulkopuolelle.
Varsinaisia opetettavia kieliä tässä on kuusi, eli ranska, katalaani, espanja, italia, portugali ja romania. Jonkinlaisena oletuksena on, että opiskelija osaa juuri ranskaa, joten ranskan esimerkkitekstejä on muita kieliä vähemmän. Pienistä romaanisista kielistä esitellään lyhyesti oksitaani ja sardinia.
