User Profile

Kehokauhuantologia, jossa joku novelleista tuotti välillä inhon väristyksiä, kuten kehokauhun kuuluukin, ja jotkut taas tuntuivat lähinnä teknisiltä suorituksilta tai sen verran omasta kokemuspiiristä vieraannutetuilta, ettei niissä ollut kauhun kokemuksen edellyttämää samaistuttavuutta. Noh, jokaisella on omat kauheutensa, joten jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa kokeilla.

Hain tänään suomentajan tekijänkappaleet postista, jee!

Romaani pienen mexicocityläisen taloyhtiön asukkaiden elämästä. Neljästä perheestä kahta on kohdannut kuolema ja kahta onnettomat ihmissuhteet, ja tarina etenee kertojia vuorotellen spiraalimaisesti ajassa eteen- ja taaksepäin. Ihmissuhteiden ja henkilökohtaisten oivallusten lisäksi kirjassa on jatkuvasti läsnä meksikolaisten suhde gringoihin ja yhdysvaltalaiseen kulttuuriin.

Väitöskirja, jonka aineisto on kerätty pitkän etnografisen seurantajakson aikana kahdessa itähelsinkiläisessä yläkoulussa ja jossa tarkastellaan mm. erilaisiin nuorisotyyleihin identifioitumista kielen kautta sekä tiettyjä leimallisia kielirajat ylittäviä ilmaisuja ja kielenkäyttötapoja. Oikeastaan kielirajojen ylittäminen on tämän tutkimuksen näkökulmasta vähän harhaanjohtavasti ilmaistu, koska tutkija kannattaa näkemystä, jonka mukaan mitään erillisiä kieliä ei varsinaisesti ole, vaan on vain yksilöiden kielellisiä resursseja, joiden käyttöä kutsutaan kieleilyksi. Olen viime vuosina itsekin kallistunut aina vain enemmän kohti tällaista näkemystä, joten koin tutkimuksen erittäin kiinnostavaksi ja antoisaksi, minkä lisäksi aineistokatkelmat ja niiden analysointi oli myös viihdyttävää. (Mainittakoon vielä, että aineisto on kerätty vuosina 2006–2009, joten nuorten kielenkäyttö ja tyylit ovat todennäköisesti muuttuneet sen jälkeen jo melkoisesti eikä tutkimuksessa esiin nostettuja konkreettisia kielenkäyttötapoja ehkä kannata ajatella mitenkään edustavana kuvana nuorisokielestä — olennaisempia ovatkin ne yleiset sosiaaliset prosessit, joissa kieltä käytetään, ja ne pysyvät luonteeltaan melko samanlaisina vuosikymmenestä toiseen.)

Nimensä mukaisesti postuumisti toimitettu kokoelma keskeneräisistä sormusmaailmaan liittyvistä tarinoista. Mukavampaa luettavaa kuin vaikka Silmarillion, koska tarinat ovat pääsääntöisesti yksityiskohtaisia tarinallisia kuvauksia eri henkilöiden tekemisistä, kohtaamisista ja yhteenotoista. Suomennoksessa minua toisaalta häiritsi ihan kohtuuttoman paljon epäsäännöllisten monikkomuotojen viljely — ei, ne nyt eivät vain istu suomeen samalla tavalla kuin englantiin, ja melkein jokaisen esiintymän kohdalla teki mieli lopettaa lukeminen.

Vähän sillisalaattimainen katsaus niihin henkilöihin ja instituutioihin, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten kielikäsitykseen eli ymmärrykseen siitä, mitä on suomen kieli. Teos painottuu mielestäni vähän liikaa kirjoitettuun kieleen, mikä johtunee osaltaan siitäkin, että näkökulma on vahvasti koulun äidinkielenopetuksessa. Niin ikään monikielisyyden ja muiden kielten vaikutusta käsitellään tarpeettoman vähän, ja kirjoittaja loppusanoissa itsekin toteaa, että kääntäjien vaikutusta ei varsinaisesti ole käsitelty ollenkaan (Agricolaa ja hänen aikalaisiaan lukuun ottamatta). En tiedä, kenelle tämä kirja voisi olla antoisa.

Romaani, jossa varhaiskeski-ikäiset aikuiset rypevät monenlaisissa ongelmissaan, kuten vaikkapa kroonisten kipujen, päihderiippuvuuksien ja syrjähyppyjen parissa, ja ajautuvat kohtaamaan nuoruusvuosien haikeita sekoilujaan. Kuvioissa on mukana myös raamatullista symboliikkaa, mutta en ihan hiffannut, miten se istuu kokonaisuuteen.