User Profile

Romanian lähihistoriaan ja Unkarin vastaisen rajan tuntumaan sijoittuva romaani yhden kerrostalon ihmisten elämästä. Mosaiikkimaisen tarinan katkelmat nivoutuvat toisiinsa parin nuoren rajaloikkarin kautta ja kertovat pyrkyröinnistä ja päivittäisestä selviytymisestä rapistuvassa diktatuurissa ja diktatuurin kaatumista seuranneessa länteen avautumisessa. Seksismi on paikoin vähän turhankin tanakkaa, mutta muilta osin kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksioikoisesti etenevä kirja.

Artikkelikokoelma kielten keskinäisistä suhteista, mm. kielikontakteista, monikielisyydestä ja koodinvaihdosta. Mukavan monipuolinen ja vielä melko ajantasainenkin kattaus aiheista, joista kielentutkimuksessa on kiinnostuttu, kun generatiivisesta paradigmasta on osattu päästää irti. Kirja lienee lähestyttävissä niillekin, jotka eivät ole hirveän syvällä kielitieteellisessä jargonissa, sillä kunkin artikkelin kirjoittaja määrittelee lähestymistapansa varsin selkeästi. Voin suositella.

Yliopiston kurssikirjaksi tarkoitettu yleisteos, jonka lähtökohtana on generativistien käsitys universaalista kieliopista ja jonka argumentointi onkin sitten sitä tasoa. En nyt ihan sanasta sanaan lukenut, koska ei minun näitä asioita nyt tarvitse opiskella, vaan luin pääasiassa ensimmäiset sata sivua, jotka ovat oman kirjoittamisaiheeni kannalta nyt relevantteja, ja selailin sitten loput parisataa aika nopeasti. Kirjan parasta antia olivat ehdottomasti jonkun lyijykynällä tekemät skeptiset reunahuomautukset. En suosittele tätä kenellekään — ylipäätään jos kielitiede kiinnostaa, kannattaa suosiolla jättää kaikki generativistien kirjoitukset väliin, niiden lukeminen on pääsääntöisesti vain ajanhukkaa.

Nyt on tämäkin järkäle kahlattu (englanniksi vieläpä). Aikakirjamaisen tiivis proosaluettelo kuvitteellisen maailman tapahtumista, välillä kerrontaa hidastetaan jonkin tärkeän käännekohdan ympärillä, mutta sitten kuitataan taas muutama vuosisata parilla lauseella. Jos tykkää aikakirjaproosaa lukea, suosittelen mieluummin jotain oikeita historiallisia aikakirjoja. Muut kuin hardcore-tolkienistit tuskin kostuvat tästä mitään.

Kielen kehitystä käsittelevä varsin yleistajuinen mutta kuitenkin akateeminen kirja, jossa tarkastellaan rinnan ihmiskielen syntyä lajikehityksen saatossa ja yksilön kielitaidon kehkeytymistä ensimmäisten elinvuosien aikana. Lähtökohta on kognitiivis-funktionaalinen ja multimodaalinen, ja generatiivisia kieliteorioita arvostellaankin varsin avoimesti (ja ihan ansiosta). Yksi kirjassa esiin nousseista ajatuksista on se, että varhain ilmenevä on olennaista, ja kieli syntyy toiminnan, jaetun vuorovaikutuksen ja analogioiden voimalla. Kauppinen osoittaa esimerkkien avulla myös, että lapsen kieli ja aikuisen kieli eivät lopulta olekaan niin kovin erilaisia, kun vertailukohdaksi otetaan aikuisten normaali kielenkäyttö sosiaalisissa tilanteissa eikä keinotekoinen kirjakieli — ja näinhän se lopulta järkevältä tuntuukin, sillä mistäs muualta kuin aikuisilta lapset saisivat mallin kielenkäyttöönsä. Kaiken kaikkiaan hyvä ja suhteellisen ajantasainen yhteenveto aiheesta, jonka tutkimus on viime vuosikymmeninä edennyt huomattavasti.

Romaanissa seurataan miehen ja vaimon elämää pääosin vuonna 1885, kun mies lähtee Yhdysvaltain armeijan upseerina johtamaan pientä tutkimusretkikuntaa Alaskan kartoittamattomille syrjäseuduille ja vaimo joutuu raskauden vuoksi jättäytymään tutkimusmatkalta pois, mutta kotona ollessaan hän sitten innostuu valokuvaamisesta ja siitä kehkeytyy hänelle lopulta oikein ura. Romaani koostuu päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä, lehtileikkeistä, valokuvista sun muusta sekä nykypäivään sijoittuvasta kirjeenvaihdosta. Jos ei anna itseään häiritä sen, että valkoinen kirjailija on kirjoittanut valkoisten kolonialistien tarinan, jossa ihan konkreettisesti edistetään siirtokuntien perustamista alkuperäiskansojen maille ja lopulta päädytään ”noh asiat on aika monimutkaisia” -tason apologiaan, niin onhan tämä sinänsä ihan kiinnostavaa ja humaania luonto- ja ajankuvausta.

Pitkän linjan kääntäjä käy läpi elämäntyötään nimenomaan kielen näkökulmasta ja keskittyy siihen, millaiset rakenteelliset ja ilmaisulliset keinot ovat suomelle ominaisia. Tarkastelu on aineistolähtöistä, ja aineistona on Juvan oma laaja käännöstuotanto: yksittäiset käännetyt virkkeet ja virkettä lyhyemmät katkelmat esitetään rinnakkain englanniksi ja suomeksi, jolloin lukija pääsee konkreettisesti näkemään, kuinka englannin ja suomen tapa jäsentää maailmaa poikkeavat toisistaan ja miten paljon suomessa on sellaisia vivahteikkuuden ilmaisukeinoja, jotka englannista tyyten puuttuvat. Kirja lienee kaikkein antoisin kaunokirjallisuuden suomentajille, mutta suosittelen tätä ehdottomasti myös kirjoittajille, jotka ovat tottuneet lukemaan paljon englanniksi ja ovat ehkä siksi omaksuneet vahvasti anglistisen tavan kirjoittaa, sekä kaikille niille, jotka kehtaavat päivitellä, miten paljon ilmaisuvoimaisempi kieli englanti on kuin suomi.

@jonne Tuo voimaannuttava tunne siitä, kun huomaa ettei se julkaisukynnys lopulta laadusta voi jäädä kiinni, on toisaalta myös aika turhauttava tunne, kun sitä kautta myös oivaltaa, ettei niitä kustannussopimuksia välttämättä aina tehdä kirjallisen laadun vaan joidenkin muiden syiden perusteella eikä itsellä ehkä ole keinoja vaikuttaa omalla kohdalla niihin muihin syihin.